Noin! Tällä kertaa käsittelyssä uuden puulaatikon vanha elämä ja vanhan puulaatikon uusi elämä. Niin kiehtovalta ja mielenkiintoiselta kuin aihe teistä saattaakin kuulostaa, pyydän: yrittäkää pysyä istuimillanne, niin vältytte mahdollisilta tapaturmilta tätä lukiessanne.

Tähän uutuuttaan hohtelevaan laatikkoon käytetyt laudat ovat toimineet alunperin eteisen lattiana. Heti sodan jälkeen rakennettu lisäosa palveli sellaisenaan alkuperäisasussaan aina vuoteen 2009 asti, jolloin kyseinen tila peruskorjattiin ja lämpöeristettiin. Vanha lattia oli valitettavasti suurelta osin niin huonokuntoinen, ettei sitä enää sellaisenaan voinut uudelleen käyttää, vaan se päätyi maapohjaisen liiterin väliaikaiseksi lattiaksi. Lautojen habituksessa ei voikaan olla huomaamatta, että ne ovat kokeneet kovia näiden lähes seitsemänkymmenen palvelusvuotensa aikana.

Aiemmin puulatikon virkaa toimitti tämä Rajamäen viinatehtaalta pitkälle ja värikkäälle matkalleen lähtenyt Oy Alkoholiliike Ab:n kuljetuslaatikko, joka nyt pääsi autuaammille palvelusmaille yläkerran kirjastohuoneeseen. Alunperin väkijuomien kuljettamiseen tarkoitettu arkku valjastettiin kolmekymmentäluvun lopun suursodan alkaessa uuteen tehtävään eli toimittamaan Molotovin cocktailiksikin kutsuttuja polttopulloja rintamalle korvaamaan puutteellista panssarintorjuntakalustoa. Rauhan tultua nämä käteviksi ja kestäviksi todistetut arkut otettiin lähetyslaatikoiksi varuskuntien väliseen tavaraliikenteeseen, josta ne aikansa palveltuaan yksi kerrallaan päätyivät varastojen ja varikoiden seinustoille unohtumaan. Vuosituhannen vaihteen jälkeen ne sitten erilaisten puolustusvoimain poistojen kautta ajautuivat viettämään eläkepäiviään kuka mihinkin. 

Tämän kyseisen yksilön seikkailut alkavat olla jo takanapäin ja tulevat vuodet sen joutilaana päätoimena on säilyttää arkistojen aarteita ja erinäisiä keräilyesineitä, jotka se on sisäänsä sulkenut. Silloin tällöin saattaa sen kannelle laskeutua viherkasvin ja kynttilöiden lisäksi lasillinen viiniä täydentämään tunnelmaa lukunurkkauksen hämyisässä kajossa. Huonekalukin voi olla ystävä.

Huoneiden tilajako ei yli sata vuotta vanhoissa torpissa ole aina kovinkaan hyvin sovitettavissa nykypäivän tarpeille. Siksi ratkaisuissa joutuukin tekemään paljon kompromisseja saadakseen tilat sekä toimiviksi, että esteettisesti miellyttäviksi. 
Tämä näkymä on keittiöstä, joka pitkällä ja kapealla muodollaan pois sulkee sen, että minkäänlaista ruokaryhmää sinne olisi mahdollista sijoittaa. Ainoa varteenotettava vaihtoehto olisi ollut luopua puuhellasta peruskorjauksen yhteydessä,  mutta sitä mahdollisuutta ei edes vakavasti harkittu.

Siispä ruokailuryhmä sijoitettiin olohuoneen puolelle. Keittiöön valittiin keltainen värimaailma sen sovittamiseksi tämän 70-lukulaisen ruokaryhmän sävyihin ja päinvastoin.

Kokonaisuuteen kuuluu alunperin neljä tuolia, mutta pienten puitteiden vuoksi on mahdollista käyttää vain kahta kerrallaan ja tarvittaessa saada lisäpaikkoja pikkujakkaroilla.

Tämä selkeälinjaisen harmoninen ruokaryhmä on mahdollisesti Askon tuotantoa ja oletettavasti vuodelta 1978, mutta saattaa hyvin olla vanhempikin.

Hillityn ajaton muotoilu toimii rauhoittavana elementtinä ja pelkistetetyt linjat sekä selkeä värimaailma on helppo saada sopeutumaan lähes millaiseen ympäristöön tahansa. Aikansa halpatuotanto on tämän päivän maailmassa monesti arvossaan. Toisin sanoen ennen tehtiin kunnollista ja kestävää, unohtamatta estetiikan tuottaman mielihyvän taspainottavaa vaikutusta.