sunnuntai 24. elokuuta 2014

Hei! Tervetuloa ensimmäiselle Retro-Einarin aikamatkalle tutustumaan menneiden vuosikymmenten tavaroihin ja tuotteisiin. Pyrimme lähestymään objekteja puolueellisesti, ennakkoluuloisesti ja yleistä mielipidettä kunnioittamatta, sillä kyseenalaistaminen on hyvä avain omien näkemyksien luomiselle. Ainoa todellisuuspohja tutkimus- ja tarinointikohteille olkoonkin vankkumattomat ja vääristelemättömät historialliset faktat, joiden varaan harhaiset käsityksemmme esineistä rakennamme. 

Kuten jo yllekirjoitetussa avaustekstissä pohjustin, tutustumme siis kuvin ja sanoin erilaisiin esineisiin, rakennuksiin, artikkeleihin, mainoksiin ja paikkoihin eri aikakausilta, sekä katsastelemme niiden olemmassaoloa, sen oikeutusta, tarkoitusta ja merkitystä eri näkökulmista aina niiden syntyhetkistä tähän päivään. Matkalla on lupa eksyä reitiltä eikä maaliinpääsy ole edes suositeltavaa. Ainoa pyrkimys onkin herättää ajatuksia, jotka heijastuvat omaan kulutuskäyttäytymiseen  ja -asenteisiin, sekä tutustua menneisyydessä tehtyihin valintohin ja vallinneisiin näkemyksiin, jotka heijastuvat tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Tietysti sijaa annettaan myös turhamaisuudelle ja esineiden tuottamalle esteettiselle mielihyvälle, toisin sanoen muotokielen antama taidenautinto on tärkeä osa kokonaisuutta.

Heti alkuun täytyy tunnustaa oma pienehkö paheeni näiden erilaisten vanhojen tavaroiden keräilijänä. Matarialismin vankkumattomana vastustajana harrastukseni onkin luonut ristiriitoja näkemykieni kanssa, mutta sittemmin olen päässyt sopimukseen itseni kanssa. Tuon vapaamuotoisen rauhansopimuksen säännöstö kuuluu jotensakkin näin: Älä osta uutena muuta kuin sellaista, mikä on täysin välttämätöntä tai mitä ei käytettynä saa hankittua. Osta harkiten ja osta vähän. Jätä ostamtta, jos voit olla ilman. Huomioi myös vialliset ja puuttelliset esineet ja korjaa tai sovella niistä mieleisesi ja käyttötarkoituksesi mukaiset. Mieti myös esineen mahdollinen jatkokäyttö ja -sijoitus, kun siitä on tullut sinulle tarpeeton. Ehkä tärkein periaate on kuitenkin tämä: älä kerää tavaroita, joita et tarvitse eli myös koriste-esineet ja niin kutsutut aarteet kannattaa hankkia käyttöä varten. Silloin niistä myös saa enemmän iloa ja hyötyä irti kuin kaapin perälle haudattuna.
 
Pitemmittä pölinöittä siirrytään asiaan. Ensimmäisenä mielivaltaisesti valittuna artikkelina on kurkistus muovien maailman yhtenä tuon kaksijakoisen materiaalin kauneimmassa muodossa: värikkäinä 70-lukulaisina astioina. Made by Sarvis. Tiedossa on toki muovin epäekologisuus ja sen aiheuttamat ympäristö- ja terveyshaitat. Silti kaikista negatiivisista vivahteista huolimatta alle kuvattujen taideteosten lumoava voima kohoaa ikävien tosiseikkojen yläpuolelle. Ja toisaalta: näihin välttämättömiin hyödykkeisiin on kulunut verrattain vähän muovia esimerkiksi henkilöauton sisältämään muovimäärän verrattuna, puhumattakaan muista autoiluun liittyvistä ympäristongelmista. Nämä iloiset astiat ovat kuitenkin käyttöiältään  verrattomasti pitkäikäisempiä kuin keskiverto henkilöautot tai monet muut kyseenalaiset arkiset mukavuuden lisääjät.

  
Taivaallista! Astioilla on ikää yli kolmekymmentä vuotta vaikka ei uskoisi. Värit ovat kirkkaammat ja hohtavammat kuin uutena kovasta käytöstä huolimatta. Nämä aikanaan särkymättömänä lanseeratut tuotteet ovat todelllakin huomattavan kestäviä.


Sarvis Oy oli Tampereella toiminut muovialan yritys, joka valmisti muiden tuotteidensa ohella myös näitä aikansa halpatuotteita lähinnä retkeily- ja mökkeilykäyttöön. Tästä syntymädisautuksesta huolimatta ovat Sarviksen astiat osoittaneet käyttökelpoisuutensa niin kotona kuin reissussakin.


Viime vuosina tapahtunut yllättävä innostus ja keräilybuumi kyseisen valmistajan astioita kohtaan on saanut monet kaivelemaan näitä muovivallankumouksen ihmeitä kaappiensa perukoilta. Kysynnän myötä näiden arvottomina pidettyjen esineiden hintakehitys on ollut päätä huimaava.


Itseäni on aina miellyttänyt puhdaslinjainen ja käytännönläheinen muotoilu. Mikäli se on vielä puettu silmiähivelevän energiseen värimaailman, ei voi muuta kuin ihailla insinöörien ja suunnittelijoiden aikaansaamia tuotoksia. Unohtamatta toki toteutuspuolella uurastaneita osaajia. Lopputulos on kuitenkin ajaton.


Miksi omistaa asioita joiden kanssa ei voi olla jokapäiväisesti tekemisissä. Useimpien hyödykkeiden alkuperäinen tarkoitus on palvella ja helpottaa jokapäiväistä elämää. Sitä kunnioittavampaa käsittely luonnollisesti toki on, mitä enemmän esineellä on tunne- ja/tai rahallista arvoa, mutta käyttöä varten on sinut tehty ja käyttöä varten tulee sinun oleman.


Iloisten värien kirjo antaa positiivisuutta jokaiselle päivälle ja hetkelle. Tämä seikka tuntuu tosin unohtuneen tämän hetken käyttö- ja koriste-esineiden suunnittelijoilta. Miksi tehdä maailmasta mustavalkoinen, jos värejäkin on tarjolla?