maanantai 1. syyskuuta 2014


Kauas on tultu savupirttien pärevalon heikosta kajosta. Nykyään keinovalo on jo itsestään selvyys mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja missä tahansa.
Tänään objektinamme on  siis lamppu, tuolta jostakin avaruusmuotoilun kulta-ajoilta. Kokonaisuus muodotuu toinen toistaan upeammista ja sulavammista ykistyiskohdista vaikka mistään luxustuotteesta ei olekkaan kysymys. 
Tämä pitkään varastoituna ollut valaisin kytkettiin viime keväänä vuosien jälkeen takaisin sähköverkkoon juhlallisin menoin. No, hieman sähkömiestä jouduin leikkimään, ennen kuin maadoittamaton sähkölaite saatiin nykystandardien mukaiseen pistorasiaan sopimaan.


Harmooninen muotoilu on esineiden muotoilussa A ja O. Henkilökohtaisella tasolla esteettisyys ajaakin lähes poikkeuksetta käytännölllisyyden ohitse.


Kyllä. Pölyt on pyyhitty viimeksi eilen vaikka ei uskoisi. Tämän upeasti muotoillun valaisimen korkeakiiltoinen maali ei ole kovinkaan pöly-ystävällinen, vaan siinä näkyy jokainen hiukkanen kuin näytteille asetettuna vaikka sen pyyhkisi minuutin välein. Jotain tekemistä saattaa olla myös erilaisiin sähkövarauksiin liittyvillä seikoilla, joihin en tarkemmin ole itseäni perehdyttänyt.


 Kuuleeko maa, kuuleko maa? Lentävä lautanen pyytää laskeutumislupaa.


Pieni patinoituminen ja muoviosien kellastuminen korostaa valaisimen ajatonta muotoilua. Vaikka nivelet ja ruuvit ovat väsyneet vuosien aikana, ei se vähennä käyttöarvoa. Muista arvoista sitten puhumattakaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti